Päättyy joulu vaikkei kenkään sois...

...ja loma-aikaan harrastetut pitkät maastokävelyt vaihtuvat pikaisiin aamurinkeihin. Mutta tänään vielä päästiin iloitsemaan talvisesta (?) metsästä Karhunsalon ja Kaltimonkierron maisemissa. Että teki hyvää meille kaikille!

Lunta riitti juuri ja juuri syötäväksi. Karhuko tuolla muuten kylkeään kääntää...?

Kesäinen irrottelumestamme - avoinna myös tammikuussa 2014! En kyllä muista ennen meidän tammikuussa Kaltimonkiertoa kulkeneen.

 "Metsän reuna on vain vihreä ovi" (Risto Rasa?)

Ja syvänvihreä kuusikko on aina yhtä lohduttava vastaanottaja:

Miten sitä aina erehtyy luulemaan olevansa ainoa näissä metsissä kulkeva...?

Putkahdettuamme ulos metsästä Vallisärkän poluille vastaamme tuli kolme hyvin aggressiivista nuorta saksanpaimenkoiraa taluttajansa kanssa. Kyllä olivat vihaisia mutta päätimme silti kävellä niiden ohitse. Voi autuutta - ihan hiljaa ja tempomatta mentiin (jos ei oteta lukuun Oljan hyvin matalaa pientä murahdusta tyyliin "antakaas olla..."). Emme kääntyneet katselemaan taaksepäin moista käytöstä, mutta ulinasta päätellen noita koiria kuritettiin oikein kunnolla ja mietin, että mahtaa niistä kasvaa vihaisia isoja schäfereitä tähän maailmaan, taas kerran.

Pakko oli taas yhtyä naapurin kiltin sedän (joka tuli kotitiellä vastaan, ei Eräherkkujen setä vaan se toinen) sanoihin: "On nää niin hyviä tyyppejä nämä koirat." Ovathan ne, taattua Juskankankaan laatua:).