Tänään sinertyvässä aamuhämärässä koettiin taas hieno hetki: aamulenkillä omaa katua kuljettaessa ja naapurin ohi mentäessä tavattiin Enon Eräherkkujen Nunu-kissa, joka istuskeli hangessa pihareviirinsä reunoilla. Siinä sitten pysähdyttiin sanomaan äänettömät huomenet, vähän aikaa katseltiin kaikki toisiamme. Nunu istui hiljaa paikallaan (metrin päässä Oljasta ja Tuikkeesta) - koirat seisoivat ja katsoivat. Sitten jatkettiin rauhassa matkaa, ääntäkään päästämättä, yhtään nykäisevää liikettä kohti kissaa ottamatta (joka jäi tyynen levollisesti istumaan paikalleen).
Onkohan Eräherkkuihin perustettu Esikoulukin?
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti