Tänään saimme mieluisan vieraan, sellaisen, jonka tulo usein ennustaa metsälenkille pääsyä. Ennuste ei pettänyt tänäänkään, ja tällaisessa ilmastonmuutosjoulukuussa on helppoa kulkea vaikka Kaltimonkiertoa, mikä muinaisessa maailmassa oli mahdollista vain kesäaikaan. Kantarellejakin vielä löytyy kun tarkkaan katselee ympärilleen.
Vähän luu- ja puupäisiä koiria sattui tänään mukaan - pitänee käydä kuusten maailmassa vähän useammin taas, että metsäinnokkuus ei pääse patoutumaan pahasti ja purkautumaan sitten niin, että siinä tunnekuohussa emännän huutelut lentelevät taivaan tuuliin vailla vastakaikua.
Pääasiassa kuitenkin kuljettiin sovussa ja tultiin kaikki pois pimenevästä metsästä.
Vallisärkältä löytyi kummallinen rotko (ja rotkon pohjalla oli jonkin sortin maansiirtokone). Sitä Tuikkeen kanssa varovasti kurkimme, jyrkällä partaalla.
Ja sitten tähän yksi sisäkuva, kaikille kissavihaajille. Idylli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti